Läskit Lokit - Pitsaa, räppii & kaljan paskaa

Kirjoittaja Administrator
26.02.2014
/ 5

Läskit Lokit - Pitsaa, räppii & kaljan paskaa
Omakustanne, 2013

Biisilista
1. Lokit tulloo
2. Lainaa ft. Rölli & Pilvi
3. Vähän huonompi päivä
4. Lennetään etelään
5. Pihlajanmarjafunk ft. Jiä-T
6. Koditon
7. Pitelemätöntä
8. Pitsaa, räppii & kaljan paskaa (VIDEO)
9. Outro jolle ei keksitty nimeä ft. Eki McLane, Gettomasa, Lyttä, MC Vanha Markku, Wiiksi-Wallu, FunkyDuke, Bege, Misty Bee, Läski Hapo, Seppo Pohto, Immu, Jansa, Daniel Happo, Likainen Äpärä, Tommi Pehmee, Suusamu, Soul Valpio & Are

 

 

 

Läskit Lokit jatkaa liitoaan. Yhtye on saanut kasattua kohtuullisen nopealla aikataululla seuraajan vuonna 2012 ilmestyneelle "Älä tuomitse" -debyyttialbumilleen. Tällä kertaa titteliksi on valikoitunut "Pitsaa, räppii & kaljan paskaa". Jounin ja Tommi Prkleen perustama parvi on kasvanut vuoden aikana yhdellä uudella jäsenellä, kun tuottaja/mc Allu Kala on liittynyt mukaan toimintaan.

Uusi albumi jatkaa siitä mihin edellisjulkaisulla jäätiin. Läskit Lokit metsästää sympatiapisteitä suomiräpille hyvin ominaisella rentturäpillä. On vastoinkäymisiä, on rahattomuutta, on juopottelua. Ja sitten on Lennän etelään, joka yrittää hauskuuttaa kuuntelijaa yhdistämällä nämä kaikki kolme elementtiä samaan biisiin. Nauhoitusolosuhteet välittyvät turhankin hyvin kaikuvien räppien kautta, minkä lisäksi varsinkin Jouni pudottelee huomattavan usein ohi biitistä. Pihlajanmarjafunkin idea ja tyylitajuisemmin toteutettu Lainaa ovat levyn alkupuolella niitä harvoja syitä jatkaa kuuntelemista.

Onneksi pitkäsoiton keskivaiheilla tapahtuu selkeää skarppaamista. Tähän asti kovin persoonattoman kuuloinen yhtye yllättää avaamalla omaa juurettomuuttaan kappaleella Koditon. Ensimmäistä kertaa koko levyn aikana sanoitukset alkavat aidosti kiinnostaa kuuntelijaa, koska ne kumpuavat oikeista kokemuksista ja ovat täten uskottavia. Kaksimielinen kruisailubiisi Pitelemätöntä harppaa vakavamman aiheen parista jälleen huumorin puolelle, mutta on nokkeluudessaan huomattavasti parempaa kamaa kuin levyn alkupuolisko. Jounilta kuullaan hänen parhaat versensä koko albumilla ja myös Tommi Prkl vetää omat osuutensa nappiin.

Allu Kalaa kuullaan lopulta yllättävän vähän mikissä, sillä mies keskittyy albumilla enemmän tuotantopuoleen. Silloin kun mies on äänessä, niin riimit ja tyyli sopivat kuitenkin hyvin varsinaisten päävokalistien oheen. Allun loihtima g-funk -henkinen soundi tekee levystä yhtenäisemmän. Lungit sunnuntaifiilistelyt muuntautuvat nopeasti vauhdikkaaseen pörinään ja vinkunaan. Ainoastaan synkimmät biitit kuten Lokit tulloo tai Vähän huonompi päivä jäävät ikävän raakileen kuuloisiksi, muutoin meno on kohdillaan.

Albumin päättävä yhdeksänminuuttinen, peräti 21 eri räppäriä sisältävä possebiisi Outro jolle ei keksitty nimeä on monella tapaa levyn kohokohta. Varsinkin tuotannollisesti, sillä näin pitkien träkkien aikana on harvinaista ettei taustaan kyllästy missään vaiheessa. Kappale kuulostaa luonnolliselta päätökseltä albumille ja ilmentää hyvin sitä yhteishenkeä, minkä Läskit Lokit ovat onnistuneet luomaan. Mikki kiertää räppäriltä toiselle rennon oloisesti. Tuntuu siltä, että nauhoitussessio on ollut oikeasti inspiroiva ja kilpailun sijaan on pidetty hauskaa. Lopputulos ei kuitenkaan kuulosta miltään känniseltä pikkujoulusessarilta kuten voisi ennakkoon odottaa.

Possebiisillä kuullaan vanhempia veteraaneja, aloittelevia räppäreitä sekä aivan tuntemattomia hahmoja sulassa sovussa keskenään. Kaikki pysyvät lyhyiden värssyjen raameissa ja tyylit vaihtelee huomattavasti, joten mielenkiinto säilyy aina träkin loppuun asti. Mieleen jäävät erityisesti Immun ja siistillä tyylillä vetävän Daniel Hapon päihdepitoiset riimit, Eki McLanen karisma, Misty Been teknisyys, Soul Valpion luovuus, Peruspojista tutun Jansan itsevarmuus sekä äänensä menettäneen Lytän hauska veto. Mukana on myös paljon uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia.

"Pitsaa, räppii & kaljan paskaa" on selkeästi parempi kokonaisuus kuin Läskien Lokkien debyytti. Vaikka levy käynnistyykin tylsästi, se paranee loppua kohden ja kuulostaa kaikin tavoin pykälää kiinnostavammalta kuin esikoinen. Etenkin oman, yhtenäisen soundinsa vuoksi, mitä Dj Yollu on kuorruttanut entisestään taitavien sahauksiensa kanssa. Levyn loppupuoli puolestaan osoittaa, että Jouni ja Tommi Prkl pystyvät halutessaan tavoittamaan kuuntelijan huomion sanoituksillaan. Ulosantinsa puolesta ainoastaan Tommi Prkl on viihdyttävää, oman tyylinsä kehittänyttä kuunneltavaa. Allu Kala ja Jouni kuulostavat vielä asteen epävarmoilta mikissä. Kolmatta levyä odotellessa.

(Mikko Määttänen)

 

3 / 5

 

Facebook: www.facebook.com/laskitlokit
SoundCloud: www.soundcloud.com/laskitlokit
YouTube: www.youtube.com/laskilokki 

TILAA "PITSAA, RÄPPII & KALJAN PASKAA" THE FUNKIESTISTA 


Täytä kaikki kohdat jos haluat kommentoida arvostelua. Käytä arvosanaa lisätessäsi numeraalisia arvoja esim. 4.5 tai 2.5. Ei esim. ½. Viestisi voi olla maksimissaan 500 merkkiä.
Nimi (*):
Arvosana (*):
0
Kuvake:
Kommentti (*)